Vain Kiina Jutut

Otetaas nyt käsittelyyn jo viikossa esille tulleet vain Kiina jutut. Näitähän riittäisi ihan loputtomiin ja voidaan ottaa kouluaspektikin mukaan joskus. Tämä postaus on omistettu asioille, joita voi nähdä vain Kinkkilässä!

1. Sisätohvelit

Kuulostaa tosi simppeliltä jutulta mutta mun kaltaiselle länkkärille se ei itseasiassa ollut. Täällä siis taloon mentäessä riisutaan ulkokengät ja laitetaan jalkaan sellaiset rantatossut, joilla sitten viiletetään pitkin asuntoa. Jokaisella asukkaalla on omat tohvelit sekä sitten vieraille on kaapissa extra tossuja odottamassa. Mulle ei ole vieläkään ihan selvinnyt mikä näiden tohveleiden idea on ja jos ne unohtaa laittaa jalkaan, siitä saa kyllä kuulla.

2. Lyhyille ihmisille suunnitellut asiat

Ensin nyt otetaan käsittelyyn stereotypia, että kaikki kiinalaiset ovat lyhyitä ja todetaan, että se ei ole totta. Ihan normaalimittaisia nämä mun ympärillä olevat ihmiset ovat, koko kiinan mediaani on varmasti tosi lyhyt, mutta ainakin täällä mun hoodeilla jengi on ihan normaalimitoissa. Mutta mikä täytyy nyt mainita; kaikki on suunniteltu niille kääpiömitoissa oleville ihmisille. Oon melko hujoppi jo ihan Suomessa niin täällä se korostuu. Hyvä esimerkki; metrossa istumapaikkojen yläpuolella on sellanen tanko mistä seisovat matkustajat voisi KUROTTAEN pitää kiinni. No, mä lyön siihen pääni melkeen harvasen päivä. Ovien päällä on sellaisia koristehapsuja ja niistä mun täytyy aina kyykkiä huoneisiin sisälle tai hapsut tulee päin näköä.

3. Alkkarit ja paidat erotellaan kuin mustat ja valkoiset

Vaatteet erotellaan väreittäin kuten Suomessakin mutta sukat ja alusvaatteet pestään erillään muista vaatteista. Käsittääkseni kiinalaiset ajattelee, että se on jotenkin likaisempia kuin vaatteet ja sitten halutaan varjella paitoja ja housuja? Muuten tosi jees juttu, mutta mulle tää käytännössä tarkottaa sitä, että pesen kaikki vaatteet käsin kerran ikuisuudessa. Toki voisin pestä just housut ja paidat koneessa ja sit loput käsin, mutta musta se kuulostaa vähän liian monivaiheiselta, etenkin kun mulla on ehkä 4 paitaa ja 2 housut. Ihan koto Suomessakin tuli pestyä paljon omia vaatteita käsin, mutta se on ihan erijuttu pestä vesihanan alla, vaatteiden pesuaineilla ja laittaa kuivauskaappiin. Täällä pestään vadissa, käsisaippua palalla ja laitetaan vaatteet kuivumaan DIY keinoilla kaiteille yms. Pro tip jos tätä lukee joku Kiinaan vaihtoon lähtöä suunnitteleva; ota Suomesta pesupulveria mukaan ja kun pakkaat vaatteita, ota kaikki käsinpestävät saman värisinä. Olin ite tätä asiaa ajatellut jo Suomessa ja tajunnut ottaa kaikki vaatteet tummina. Säästyy merkittävä määrä aikaa!

4. Turvatarkastukset ja kamerat

Tähän kiinnitin ensimmäisenä huomiota Kiinassa. Turvallisuus on vedetty ihan äärimmilleen täällä. Poliiseja seisoo kadut täynnä ja metroissa on poliiseja. Kameroita ON IHAN JOKA KULMALLA. Siis täällä ei voisi edes nenäänsä kaivaa ilman, että joku kamera sitä ei nappaisi. Kaikkia naapurustoja ympäröi isot aidat ja jokaisella portilla on vartija. Laukut katsotaan läpi oikeastaan kaikkialla minne joku voisi keksiä viedä vaaralliseksi miellettäviä asioita. Eniten valvottu paikka tuntuu olevan metro joka on oikea bingo suora. Metroon mentäessä sisälle vastaan tulee kameroita jotka katsovat ketkä käyttävät liukuportaita ja jotka valvovat käytäviä. Sisäänkulussa myös läpivalaistaan laukku ja kuljetaan metallin paljastimesta. Kaikki pullot skannataan jollain vempaimella ja nesteet katotaan pulloista. Metrossa sisällä on poliiseja jokaisessa metron osassa. Ihan kiva juttu mun kannalta mutta ehkä vähän yli?

5. Kädestä pitäminen

Etenkin suomalaisena tää tuntui tosi oudolta. KAIKKI kävelee täällä käsikädessä. Puhun nyt siis ihan kaveruksista, sisaruksista ja muista. Tutustuin tähän puoleen kulttuuria mun tokana päivänä Pekingissä, kun oltiin menossa mun siskojen kanssa hakemaan Bubblemilk teetä ja yhtäkkiä mun pikkusisko vaan nappasi mua kädestä. Personal spaceen tottuneena länkkärinä hetkeksi järkytyin, kunnes tajusin että täähän on varmaan ihan tapa täällä. No, myöhemmin mulle sit selvisi, että se on ihan yleinen tapa, eikä siinä ole mitään ihmeellistä.

6. White girl privileges

Hyvässä ja pahassa. Sillä, että oon vaalea saan tosi paljon erityiskohtelua, joka on ajatuksena TODELLA pelottava. Mentiin vaihtari porukalla syömään tosi täyteen pikaruokaravintolaan, ja joukkona vaaleita eurooppalaisia, kyseisen ravintolan henkilökunta pyysi kiinalaisia asiakkaita tekemään meille tilaa ja istutti toisilleen tuntemattomia kiinalaisia vierekkäin muihin pöytiin.

Aamuisin metrot on ihan hullun täynnä, eikä sinne oikein meinaa mahtua edes sisälle, jokunen päivä sitten, mut päästettiin metrojonossa muiden edelle. Ottamatta kantaa miksi, mutta mulla on omat luuloni.

Mulle tosi usein tuntemattomat ihmiset hymyilee julkisilla paikoilla, ja jos hymyilen takaisin niin jengi innostuu ihan mielettömästi. Paikalliset on myös tosi kiinnostuneita tulemaan juttelemaan mulle. Oltiin mun pikkusiskon kanssa viereisen ostarin hississä, kun muutama kiinalainen nuori alkoi utelemaan kiinaksi mitä opiskelen ja asunko täällä yms. En kyselijöille mitään ole vastannut kyselijöiden sukupuolijakauman vuoksi, mutta mun mielestä tosi jännä ilmiö, että vaaleus on niin upee juttu näille.

Eräänä päivänä oltiin tian’anmenin aukiolla turisteina, ja yksi kiinalainen pyysi yhteiskuvaa mun kanssa. Ensimmäiselle suostuin, sitten mulla olikin jono takana ketkä halusi ottaa yhteiskuvan. Kieltäydyin sitten muiden kohdalla mutta miten mun kieltoon vastattiin? Otettiin kuvia ilman lupaa. Muuten tää ei haittaisi mua, mutta tää ”salakuvien” ottaminen on oikeestaan tosi joka päivänen juttu.

Toisinaan vaaleena saan myös huonossa mielessä erityiskohtelua. Jos mä menen torille, myyjät nostaa hintojaan IHAN SAIRAASTI. Ajatuksena on se, että eurooppalaisilla olisi paljon rahaa, eivätkä he ymmärtäisi tinkimisen päälle mitään. Ja noh, laitetaan ne salakuvat myös negatiivisiin.

7. ”Ai 13€? NO EN MAKSA!”

100 kuaita on siis vähän vajaa 13€, ja kaikki mikä ylittää 100 kuaita, on kallista. Toisinaan mikään täällä ei maksa juuri mitään. Paitoja saa 50kuailla jo useamman kappaleen ja ravintolassa mä tuun ihan täyteen 60kuaita maksavasta alkupala-pääruoka yhdistelmästä. Täällä on pari tapaa tehdä ostoksia. Homma toimii täällä niin, että mennään ostarille, otetaan kuva siitä mistä tykkää ja haluaa ostaa. Sitten hipsitään kotiin, ja ladataan kuva Taobaoon. Taobao on vähän niinkun trivagon, amazonin ja zalandon sekotus. Kun lataa kuvan vaatteesta sinne, se etsii saman tuotteen halvimmalla hinnalla ja paketti on päivässä ovella. Toinen tapa on mennä markettiin. Mikä on markettien keissi? Nämä marketit on vähän kuin huutokauppoja, joissa ainoa huutaja olet sinä. Idea on laittaa show ja teatteri pystyyn pikku kojussa hinnasta. Myyjä pyytää tuotteesta järkyttävää ylihintaa ja sinä aloitat tarjoamalla alle puolet. Teatteriin kuuluu draama, eikö? Ensimmäisestä tarjouksesta myyjä pöyristyy ja saattaa jopa käskeä sinua ulos kojusta. Sitten alkaa se show missä ostaja pyrkii mahdollisimman pieneen hintaan ja luonnollisestikin myyjä korkeaan. Tähän teatteriin kuuluu myös se osa jossa ostaja on lähdössä kaupasta ilman tuotetta ja sitten tehdään viimeisiä tarjouksia. Uskomattoman jännittävää ja hauskaa. Itse kuitenkaan länsimaalaisen näköisenä en ihan joka päivä lähtisi markettiin. Maksan pääasiassa halvoista tuotteista vähän enemmän kuin paikalliset ja tuotteiden aitous on ihan toinen seikka. Joitain taktiikoita tähän teatteriin on tajunnut ja osannut käyttääkin, mutta pääasiassa mua viedään kuin pässiä narussa.