Etsi
  • Moona

Kiitos Kiina, kun kasvatit minua

Totta se vaan on. Lähtö Kiinasta tapahtui mulle yhtä yllätyksenä kun se varmasti tulee sulle tätä lukiessasi. Oon vähintään yhtä sekasin Kiinasta lähdöstä kun olin Kiinaan tulemisesta. Kiitollisuus on ehkä päällimmäisenä. Mä en koskaan tuu pystymään selittämään mitä mä olen kokenut ja nähnyt kuluneen puolen vuoden aikana. Se on vaan jotain niin tajunnan räjäyttävää ja uskomatonta, ettei mikään kuva tai sanayhdistelmä pysty kuvailemaan sitä. On niin paljon asioita, tarinoita ja ihmisiä joita ei pysty mitenkään esittelemään blogissa. Voisin kirjottaa kirjan tai käsikirjottaa elokuvan mut kukaan ei silti ymmärtäisi mitä mä oon käynyt läpi Kiinassa. Oon ymmärtänyt, ettei Kiina ole sinnepäinkään mitä Länsimaissa kuvitellaan ja oon tajunnut, että harva asia on sitä miltä se kauas näyttää. Oon oppinut niin paljon ittestäni lisää ja oon kasvanut niin paljon.



Tän blogin kenties viimeinen postaus lepää tässä. Avaan vähän mun fiiliksiä, käydään läpi mitä mun puolikkaaseen vuoteen kuului ja mikä on nyt Suomessa ollut kauheinta. Aluksi jokaiselle joka koskaan haluaa astua jalallaan Kiinaan; muista, että kaikesta oudosta ja jännittävästä tulee eräänä päivänä niin arkea, että sitä ei enää edes muista mitkä asiat olivat kauheita. Kaikkeen tottuu ja oppii. Jokaisesta kyyneleestä tuli mulle oppitunti ja jos olisin lopettanut ensimmäiseen kyyneleeseen en istuisi tässä täynnä muistoja ja rakkautta tätä aikaa kohtaan.



Mun vaihdon alku oli mitä kivisin. Tuntuu, että on yksin vieraassa maassa, sulla ei ole valtaosan kanssa yhteistä kieltä, et ymmärrä kulttuuria etkä käytöstapoja. Kaikki tuntui alussa vaikeelle. Kaikki koulussa käymisestä ihmissuhteisiin oli tosi vaikeeta. Ihan kun olis tyhjästä pitänyt taikoa itselleen uutta elämää.


Asiat kuitenkin pikkuhiljaa alkoi putoilla paikoilleen. Kaikki alkoi siitä ensimmäisestä kaverista, ensimmäisestä keskustelusta kiinaksi, ensimmäisestä harrastuksesta ja niin edelleen. Silleen ihan pikku hiljaa sitä alkaa ymmärtää, ettei pese sukkia alusvaatteiden kanssa ja että opettaja menee portista ensin sisälle. Eräänä päivänä sitä vaan löytää itsensä nauramasta vatsakipeänä ystävien keskellä ja sitä vähän hymyileekin kotimatkalla kun tietää, että 8-vuotias odottaa siskoaan kotiin.



Koska kaikki hyvä päättyy joskus, tai ainakin muuttuu joksikin toiseksi iloksi niin mä olen nyt Suomessa. Mä toistan. Kahdessa viikossa, kääntyi koko kelkka ympäri ja mä kirjoitan tätä postausta Suomesta. Pitkä tarina hyvin hyvin lyhyesti. Koronaviruksen tilanne Kiinassa meni siihen pisteeseen, ettei koulujen alusta ollut tietoakaan eikä ulos saanut mennä. kengänpohjatkin piti definfioida ulkoa tullessa ja hengityssuojain oli pakollinen. Kukaan ei tiedä mitä tapahtuu ja huhut vaan velloo ympärillä. Porukat ehdotti, että tulisin käymään Suomessa, YFU vahvisti ja sitten lennettiin. Suomeen tultuani koko meidän Kiinan vaihto-ohjelma peruttiin terveysuhan nimissä. Tässä sitä ollaan. Hämmentyneenä, kulttuuri shokissa, järkyttyneenä ja ehkä jopa pienessä paniikissa. Yhtäkkiä mun piti Suomeen tultua keksiä tieni kouluun ja tuulesta temmata taas Suomessa ihan miljoona juttua.



Suomi on sitäkin oudompi paikka. Jaksan joka päivä ihmetellä Suomen outouksia senkin edestä. Te ette varmaan voi ymmärtää kun mä sanon, että Suomeen takasin tottumisesta tulee varmasti vaikeempi ja kivisempi tie kun Kiina koskaan osasi antaa. Noh, mikä Suomessa on ollut nyt oudointa?


Mun ensimmäinen juttu mihin kiinnitin huomiota kun astelin kentältä ulos oli, että miten hiton happirikasta Suomen ilma on! Siis oikeesti siinä oli hyperventilaatio kohtaukset tulilla kun oikeen kylmä, hapella kyllästetty ilma meni keuhkoihin. Suomalainen ilma myös tuoksuu uskomattoman hyvälle, voisin melkeen tehdä siitä wunderbaumin ja laittaa rahoiksi Kiinassa. Siitä mentiin mun kotikylän kauppaan ja seuraavaksi huomio kiinnittyi ihmismäärään. SUOMESSA ON IHMISKATO! En vieläkään ymmärrä missä kaikki ihmiset on? Kyllä mä siis tajuan, ettei koko Suomessa ole kun neljäsosa Pekingin ihmisistä mutta oikeesti? Tää kontrasti on aivan valtava. Missään ei ole jonoja, missään ei ole ruuhkaa, missään ei ole ristinsielua.



Arkipäiväset jutut mua vähän meinaa ahdistaa vieläkin. Miksi mulla ei ole omaa vesilasia tai lautasta? Miksi pyyhkeet ON NIIN VALTAVIA ja PAINAVIA? Mikä on esim. vanulappujen funktio ja miksi mulla on niitä laatikoissa tuhottomasti? Mä oikeesti vieläkin aamusin etin ihan reaktiona mun omaa vesilasia ja suihkun jälkeen meinaan kaatuilla kun pyyhe painaa enemmän kun mä nostan penkistä. Josta ihan aasinsiltana, että miks hanoista tulee niin paljon vettä? Äiti, se on mun syy, että meidän kylppäri lainehtii koska mä en vieläkään ymmärrä miten siitä hanasta tulis vaan vähän vettä eikä täyslaidallista. Sama menee vessassa kun vetää vessan, MIKSI SITÄ VETTÄ TULEE NIIN PALJON? Mä ekalla kerralla luulin ettei se koskaan lopu. Se on myös uskomatonta, ettei vettä tarvii keittää ennenkun sen juo, toisaalta nykyään keitän sen joka tapauksessa koska onhan se nyt ihan käsittämätöntä, että Suomessa juodaan kylmää vettä. Hyhh.



Suomi on myös kyllästetty mitä parhaimmilla keksinnöillä! Pyykkikori on yks arjen luksustuote joka puuttui kokonaan. JA ON AIVAN UPEAA PESTÄ SUKAT JA PAIDAT SAMASSA KONEESSA. Leivänpaahdin on myös arjen luksustuote joka on ihan aliarvostettu. Me ei syöty Pekingissä leipää joka varmaan sitten aiheutti paahtimen puuttumisen mutta sitä mä jumaloin joka päivä. Kuivauskaappi myös ansaitsee maininnan, onhan se kivaa, ettei vaatteet roiku ympäri kämppää mielikuvitus vaan rajana. Ei syömäpuikoissa mitää vikaa ole mutta onhan haarukka ja veitsi tosi kätsyjä arjen ihanuuksia myös.



Suomessa on musta tosi hassuja tapoja josta olis kyllä mun kiinalainen isoäiti huutistanut mua ihan olan takaa. Esimerkiksi se, miten kova luotto suomalaisilla on kaupasta ostettuihin hedelmiin! Kaikki syödään kuorineen päivineen ehkä vähän saatetaan huuhtasta hanavedellä ja se on sillä hyvä! Suomessa myös ostetaan ihan mitä kaupasta löytyy sesongista viis! Kiinassa me pestiin hedelmät suolavedellä jonka jälkeen vielä kuorittiin. Auta armias jos ei ollut hedelmä sesongissa ja kannoit sen sisälle, se varmasti maksoi ainakin kymmenen yuania enemmän kuin normaalisti!!!! Myös esimerkiksi se, että Suomessa voi kävellä paljain varpain kotona on musta tosi hassua. Kokeilin kerran Kiinassa, en tehnyt enää sen jälkeen koska isoäiti kieltäytyi tekemästä pannukakkujaan jos mä kuljen niin alastomana. Kiinassa tunnetusti syödään 3 kertaa päivässä niin onhan tää vähän hassua kun musta tuntuu, että Suomessa syödään ihan kokoajan ja napostelu kulttuuri kukoistaa.



Mikään Suomessa ei ole automaattista ja jos on niin se on vähintään hidasta. Ihan full on nolaus tapahtui mulle kun olin junassa Suomessa ekaa kertaa enkä tajunnut, että ovien avaamiseen täytyy painaa nappia junan seinässä. Noh, siinä sitä sitten kymmenkunta ihmisiä odotteli, että mä olisin painanut siitä napista ja mä kaikessa sieluni unessa odottelin, että ovet aukeis itsestään kunnes joku kyllästyi ja oikeen huokaisten teki duunin. Kauppojen ovet on joo automaattisia, mut miks niillä kestää aueta niin järkyttävän kauan?


Entäs sitten käteisen ja MILJOONIEN korttien merkitys? Miksei meilläkin olisi vaan QR-koodi puhelimessa jota vilautetaan kassalla? Mihin mä tarviin tällästä määrää erilaisia kortteja? Paras vitsi mun mielestä oli, että mulla on ajokortti, henkilökortti, passi ja kela-kortti kaikki omina läpysköinä... Eksyin myös pitkästä aikaa lukemaan meidän medioita! Kun niitä lukee saa käsityksen, että maailmanloppu tulee huomenna. "Maaginen taikapiiri ilmestyi taivalle Vesan ollessa lenkillä!" (siis sateenkaari) "Maikki löysi uskomattoman lisän ruokiinsa, joka mullisti makukokemukset" (siis suolan) "Penalle tuli yskä, ONKO HÄNELLÄ KORONAVIRUS?! TÄMÄ TILANTEESTA TIEDETÄÄN NYT! (siis ihan kausi flunssa) Klikkiotsikoista on tehty taidetta!


Mitäs nyt sitten tapahtuu? Täällähän mä. Pyrin kokoomaan viellä mun kirjoituspöydän luonnos-osiosta teille viimeiset parhaat palaset kenties piakkoin ja sitten se alkaisi olla siinä hyvät lukijat. Miltä nyt musta tuntuu? Kärsin koti-ikävästä Suomessa. Oon aina ollut vähän sellanen, että kyllä mä pärjään mut mulla jäi hommat kyllä ihan kesken. Sydänsuruunhan tää on verrattavissa. Musta tuli niin nopeesti niin hyvä kiinalainen, että ulkonäkö vaan vähän hämäsi.


Super kiitokset kaikille jotka on seurannut mun elämää Kiinassa! Oon nauttinut ihan superisti mun kiinalaisen elämän jakamisesta ja toivottavasti tekin ootte oppineet maailman väärin ymmärretyimmästä kulttuurista jotain. Jos ja kun tätä lukee Kiinaan vaihtoon lähtöä harkitseva niin mä kerron sulle nyt salaisuuden; siitä tulee sun elämän uskomattominta, hienointa ja parasta aikaa. Tee jotain muuta kun kaikki muut.

0 katselukertaa

©2019 by Moona Maailmalla