Etsi
  • Moona

Wuhanin kirous ja maakuntamatkailija

Tästä piti tulla hauska matkailupostaus jossa esittelen kohteita joissa kävin tai olisin tullut käymään spring festivalin aikana. Todellisuus kuitenkin meni vähän tosin. Once again jos reportteri Harmasen Moonan blogit ovat sun ainoa tiedonlähde niin otetaan mitä nopein kertaus mitä Kiinassa tapahtuu parhaillaan ja mitä se mulle käytännössä tarkoittaa.



Wuhanista elävien eläinten torilta ja teurastamolta (medioissa kulkee nimellä merenelävätori mutta todellisuudessa siellä torilla myytiin muun muassa käärmeitä, kaneja, lepakoita ja mitä ikinä keksit. Mikä merenelävä lepakko muka on?) lähti liikkeelle 2019 lopulla virus, joka aiheuttaa flunssan kaltasia alkuoireita, except että keissi voi johtaa kuolemaan ja tän pelätään olevan nyt SARS epidemia osa 2 joka aikanaan vaati n. 800 uhria 8000 sairastuneesta. Tähän mennessä sairastuneita on n. 600 joista 17 on menettänyt henkensä. Sairastuneista 23 on Pekingissä. (aiheesta lisää muun muassa https://www.hs.fi/ulkomaat/art-2000006378880.html ja https://www.hs.fi/tiede/art-2000006378963.html )



Noh. Suomeen tää ei näytä välttämättä vakavalta tilanteelta mutta täällä paikan päällä on kevyt joukkopaniikki. Metroasemilla ja busseissa pyöriikin kokkausohjelmien sijaan ohjeita taudin leviämisen ehkäsystä, listoja sairastuneiden määrästä ja paikoista sekä uutislähetyksiä aiheesta. Kaikille on tullut puhelimiin ohjelista miten toimia ja kokoajan päivittyvä lista sairastuneista ja sijainneista. Ulkona täytyy käyttää hengityssuojaimia ja se pitää vaihtaa 4 tunnin välein. Paikkoihin joissa on paljon ihmisiä jo luonnostaan ei saa mennä, tällä tarkotetaan esimerkiksi ostoskeskuksia, toreja, marketteja ja niin edelleen. Ravintoloiden oville on ilmestynyt käsidesipulloja ja osa ravintoloista jopa edellyttää käsienpesua heti ovella. Eilen tuli suositus, ettei metroa tai busseja tulisi käyttää kuin oikeasti tarpeen edessä ja turhaa ulkona vaeltelua kannattaisi vähentää jos ei kokonaan lopettaa hetkellisesti. Kaikki liikenne Wuhaniinhan on pysähtynyt ja kuulemma Wuhanissa kaalin hinta on räjähdysmäisesti noussut kymmenkertaiseksi kun kaikki tottakai varastoi elintarvikkeita. Sen lisäksi siellä on ihan kaaos tilanne, voi olla jopa 4 tunnin jonot tapaamaan lääkäriä koska sairaalat on niin täynnä.



Mun oli tarkoitus mennä host-perheen kanssa mun host-isän kotikaupunkiin, Wenzhouhun mutta koska siellä on ollut enemmän tapauksia kun Pekingissä, peruttiin koko matka. Meidän piti mennä myös Shanghaihin mutta koska Kiinan kovin matkailuajankohta on just alkamassa päätettiin jättää menemättä sinnekin nyt kun pahin tartuntakausi on vasta edessä. Tää on siis aivan hullua. Voitte just kuvitella meikäläisen, joka on tottunut huitelemaan pihalla miten sattuu ja flunssakausina oon varmaan riskiryhmän huipulla kun oon niin huoleton ja nyt elän tilanteessa jossa ulkona saa kuumotella jos saa sairauden jonka takia 5-vuotias on koomassa.



Sitä varmaan nyt herää Suomessa ensimmäisenä kysymys, että mitkä fiilikset. En nyt haluaisi lietsoa ja ottakaa huomioon, että asun tämän joukkopaniikin keskellä mutta kyllä mulla kävi mielessä kysymys; kuinka monta uhria tarvitaan, että mä haluan hilpasta Suomeen turvaan? Siis mikäs mulla täällä kotona 4 seinän sisällä isoäidin pannukakkuja syödessä mutta mulla alkaa jo muutamassa päivässä käydä aika pitkäksi niin mites kuukausi? Kai munkin on joskus pakko mennä ulos. Kyllä mulla sydän jätti lyönnin välistä, kun aamulla katoin puhelimesta sijainnit joissa on raportoitu sairastuneita ja mua lähimpänä olevassa sairaalassa hoidetaan nyt muutamaa sairastunutta, ihan muutaman korttelin päässä. Mulla on tosi vahva fiilis, että kyllä tämä tästä mutta ei ehkä vielä huomenna eikä ylihuomenna. Homma pahenee ja sitten se loppuu, kunhan pahimmasta piikistä selviää niin ei ole ehkä hätää.



Jos joku asia mut on ilahduttanut niin kuinka hyvin jengi on täällä kuunnellut ohjeita. Samana päivänä kun puhelimiin tuli ohjeet ja tiedot taudista niin ulkona liikkuvilla näkyi enemmän hengityssuojaimia kun oon ikinä nähnyt mikään aivan pahin saasteinen päivä. Tein myös DIY aivastustestin tieteen nimissä teille ja aloin yskimään bussipysäkillä melko teatraalisesti, porukka ihan oikeesti otti etäisyyttä ja tuli pitkiä katseita! I just wonder miten mahtavia asioita täällä voisi olla, jos kaikki kuuntelis ja noudattais ohjeita aina tällä vakavuudella. Moni kiinalaisten ongelmista olisi ratkaistu yhdessä yössä!



Mä ehdin ennen tätä epidemiaa kuitenkin käymään parissa kaupungissa lomalla jotka voisin näin loppu kevennyksenä ottaa kivoilla kuvilla varustettuna.


Nanjingissa vietin vajaan viikon mun vaihtojärjestö YFUn retkellä joka kulkee nimellä MTO. Nanjing on siis 8 miljoonan ihmisen kylä vähän Shanghaista pohjoiseen jonne pääsee tosi kätevästi 4,5h junalla Pekingistä. Mun kokemuksen mukaan Nanjingiin ei ehkä ihan tavallinen turisti lähde turistoimaan, oltiin omasta mielestämme nähty kaikki muutamassa päivässä. Jos nyt jotenkin Nanjingia vertaisin Pekingiin niin se on kun vertaisi Helsinkiä Hyvinkääseen. Pekingin tornitaloja ja hienouksia ottamatta huomioon, oli lähiö näkymät pitkälti samat. Keskustassa pystyi kävelemään kaikkialle vaikka käytiin kokemuksen nimissä myös metroajelulla. Nanjingin ilmansaasteet yllätti mut ihan täysin, satuttiin toki vähän huonona ajankohtana paikalle mutta en olis ikinä uskonut että pikku paikka voi olla niinkin kehnossa jamassa.




Yangzhou valloitti mun sydämen ihan täysin. Mesta on vielä onnettomamman kokoinen kun Nanjing, vain 4,5 miljoonaa ihmistä ja se näkyi. Ihmiskadosta huolimatta puistot oli niin upeita perinteisiä ja uniikkeja. Joka suunta olisi ollut kuvan arvoinen ja ehdottomasti mun näkemät alueet miellytti silmää. Ottakaa toki huomioon että vietin Yangzhoussa vain päivän, jonka takia se hurmasi erilaisuudellaan kun en muuta kun hienouksia nähnytkään. Yangzhouhun on käsittääkseni tosi hankala lähteä vaan "matkailemaan" mutta jos sulle sattuu Kiinan reissulla mahdollisuus mennä katsomaan tiluksia niin vahvat suositukset sille!






0 katselukertaa

©2019 by Moona Maailmalla