Se on Beijing, ei "peking"...

Ensimmäinen vuorokausi takana host perheessä ja yhä hengissä! Selvisin sademetsä Pekingistä vain tusinalla hyttysenpuremia ja nyt olen saapunut sivistykseen. Mun hostperhe asuu aivan Pekingin keskustassa, Haidianissa, joka todellakin muistuttaa nyt sitä sanakirjasta löytyvää kuvaa Pekingin kohdalla. Hyvä esimerkki tästä alueesta on se, että mun kodista 200metrin päässä oleva ostoskeskus on isompi, kun Jokelan keskusta. Se on siis oikeasti Stockmann potenssiin 10. Täällä on tosi paljon puistoja ja selkeesti täällä on alettu yrittää torjua ilmastonmuutosta ja parantaa ilmanlaatua.

Mun hostperheeseen kuuluu tosi mukavat ja normaalin oloiset vanhemmat, 15-vuotias sisko jonka kanssa jaan huoneen ja 24-vuotias sisko. 24-vuotias tyttö opiskelee Pekingin yliopistossa ja 15-vuotias yläasteella. Mun siskot opiskelee tosi paljon ja oikeastaan he ovat tällä hetkellä molemmat kesäkoulussa opiskelemassa. Nuorempi tytöistä on odottanut mun tulemista tänne ihan tosi paljon. Hän puhuu kokoajan meidän huoneesta ja mitä kaikkea hän on suunnitellut meidän yhdessä tekevän. Hän oli piirtänyt mulle kartan lähialueen kaupoista ja teistä josta saattaisin tykätä. Idea vaihtarin ottamiseen oli kuulemma tullut mun hostäidiltä, sillä hänen jollain tutulla oli ollut vaihtari Saksasta aiemmin. Mulla kävi tosi hyvä tuuri mun hostperheen kanssa, etenkin nyt kun on kuunnellut minkälaisia kiinalaiset hostperheet voi olla.

Kulttuurierot näkyy tosi voimakkaasti mulle. Hyvä esimerkki on se, että mun hostperhe on tosi kiinnostunut Rasmuksesta (mun isoveli Suomessa) ja ne pitää sitä tosi ihmeellisenä ja upeana juttuna. Myös esimerkiksi poikaystävä on näille tosi outo käsite. Tästä kulttuuriero asiasta voisi tehdä kauhean listan, joten säästän sen myöhemmälle.

Tällä hetkellä mun arkeen kuuluu lähinnä kielitunnit huomisesta alkaen sekä paikan ihmettely. Yritän puhua kokoajan kiinaa mutta kuten otsikosta voi erään keskusteluni tulkita ei mun lausumista kauheasti ymmärretä. Ainoat ehjät kokonaiset keskustelut ovat olleet todella lyhyitä, muunmuassa metrossa kysyin kiinalaiselta vanhalta herralta haluaako hän istumapaikkani, hän halusi, kiitti ja keskustelu päättyi. Jostainhan kaikki aina alkaa, eikö?