晚上好 lukiat! Mun mielestä pikkuasiat saa aivan liian vähän marginaalitilaa arjessa, joten omistetaan tämä postaus nyt sitten näille mun elämän pienille riemuille ja suruille.
Tiedotusasia! Olettaen, että tulkitsin lukijapalautteen oikein, meillä on lääkäri keskuudessamme! Olemme nimittäin saaneet pitkään mysteerinä olleeseen korvien hieromiseen vastauksen. Eräs lukija laittoi mulle blogin kautta viestiä, että korvissa on runsaasti akupunktio pisteitä, joilla nyt sitten on itämaisessa lääketieteessä suuri merkitys. Lukija myös lisäsi viestiinsä linkin (https://www.tribe.fi/keho-ja-mieli/itsehoitoharjoitus/) jonka lukemiselle vahva suositus! Lyhyesti ja ytimekkäästi mitä mun luokkalaiset puuhailee parikertaa päivässä. Mahtavaa, että ollaan saatu vuorovaikutusta aikaan ja keep it up! On ollut ihanaa lukea palautteita!
Oon ehkä kertonutkin, että taloja täällä vartioi kellon ympäri, kesät talvet portin vartija. Mä en tiedä miks just mun portilla on tosi herttasia portinvartijoita. Siis he muistavat mut ja avaavat portin jo kaukaa mun lähestyessä kotiporttia. Erityisesti kaksi heistä on syvästi ystävystyneet mun kanssa, ja ekoina viikkoina täällä kun ei kiina oikeen taittunut chattailyyn, oli toinen näistä opetellut ihan kotikonstein miten englanniksi hän voi tervehtiä mua ja kysyä onko mulla kylmä kun suomalaisena hipsin melko kevyissä vaatteissa kiinalaisten vetäessä toppatakkia päälle.
Vanhat ihmiset. Aivan ihanaa. Siis mun ensimmäinen kiinalainen ystävä täällä oli ehkä 90v mies koiransa kanssa. Tais olla myös mun ekoja viikkoja Kiinassa, kun pysähdyin rapsuttamaan koiraa puistossa. Herra sitten ilmaantui lähistölle ja kysyin (kyllä. kiinaksi) onks tää hänen koira. Siitä ystävyys alkoi. Mun suurin ongelma täällä on se, että jengi haluaa treenata englantia mun kanssa, kun mä haluaisin treenata kiinaa. Mä ratkaisin ongelman vanhoille ihmisille juttelemalla. He eivät edes ymmärrä miksi pitäisi puhua englantia, kun KAIKKIHAN puhuu kiinaa! (Ottakaa huomioon he ovat harvoin poistuneet Kiinasta) Tämän vanhan herran kanssa chattailysta on tullut ihan tapa ja vaihdetaan kuulumisia viikottain kyseisessä puistossa vieläkin. Juttujen tason laatu on vaan merkittävästi parantunut sitten ensinäkemän!!
Kädestä kiinni pitäminen. Meinasin jopa säästää tän mun kulttuurishokki postaukseen mutta tää on mun mielestä nykyään enemmän ihana ja hauska kun shokeeraava. Maailman söpöin mutta pienin juttu, kun kaverit pitää käsistä kiinni. Mä en siis puhu vaan tytöistä jotka pitkää käsistä kiinni vaan siis ihan KAIKKI kaverisuhteet. Mun luokalla pojat halailee toisiaan ja kävelee käsikynkässä vaan koska osottaa tosilleen olevansa ystäviä. Tätä tekee siis ihan kaikki nuoret. Ekan kerran kun mun tyttö-, ja poikakaverit alko ottaa mua kädestä niin on kyllä pakko sanoa, että mä vähän säikähdin. Nykyään se on mullekkin ihan normaalia tarrata kavereiden käsiin kiinni ja pelkään jo vähän valmiiks millanen tapa tästä kehyttyy ja kuinka monta väärinkäsitystä tuun saamaan Suomessa tästä aikaan.
Elämän pieniä riemuja, kun on onnistunut omalla tarinalla saamaan muita kiinnostumaan vaihdosta ja Suomesta. Ohimennen on paljon niitä, jotka puhuu mun luokalla vaihtoon menemisestä, välttämättä tarkottamatta sitä. (Huomioi mun luokkalaiset nuorempia, joten heillä vaihdon aika vasta ensivuonna) Mutta mun kaveriporukassa yksi tyttö ihan vakavasti on suunnitellut asiaa. Hän kyselee päivittäin millaista on olla vaihdossa, mitä vaihtomaita mä suosittelisin Euroopassa, miltä se tuntuu kun on ihan koira kun kukaan ei ymmärrä sua etkä sä ymmärrä ketään. Hän kovasti miettii Suomeen tulemista, joten jos lukijoista löytyy innokkaita vaihtarin ottajia niin ottakaas yhteyttä! Mulla olisi ihan huipputyyppi tarjolla! Mitä tulee mun vastauksiin hänelle on pakko antaa itsekritiikkiä. On todella vaikea pysyä objektiivisina vaihtomaita ehdottaessa, koska itse tottakai perustan kaikki mun positiiviset ja negatiiviset listaukset omiin fiiliksiini ja miksi itse valitsin vaihtomaani kuten valitsin. On myös tosi vaikeaa pitää pientä filtteriä mun mielipiteisiin. Hän muun muassa kysyi ”Onko vaihtarina oleminen vaikeaa. Eikö sua pelota kun et puhu kovin hyvää kiinaa”. Valehtelisin, jos sanoisin, että mulla on hauskaa kokoajan ja että kaikki on parasta 24/7 ja että musta on ihan PARASTA kun jono mun takana kaupassa seisoo koska en ymmärrä, että myyjä kysyy haluanko muovikassia vai en. Let’s face it, vaihtarina oleminen on vaikeempaa kun kuvittelin ja merkittävästi enemmän kärsivällisyyttä vaativampaa kun osasin odottaa. Nooo nyt kaikki tietysti pitelee hatuistaan kiinni jännittyneinä, että mitä mä sitten sanoin ääneen, kun otetaan huomioon vaikeat ajat, joita täällä oon kohdannut. Valmiina? Vastasin ”Vaihtarina oleminen ei ole helppoa, mutta se on sen arvoista. Mä olen täällä opettelemassa, joten niin kauan, kun pystyn nauramaan, kaikki on hyvin”. Sen lisäksi mä kerroin, että onhan se aika voittajafiilis, kun seuraavana päivänä tajuaa edellisen päivän ihmetykseen vastauksen.
Päästään mun Rasmus rakkaan veljen lemppariaiheeseen, nimittäin vessajuttuihin. Nyt lähes kaikki hetkellisesti järkyttyy, kun kerron, että Kiinassa kaikki julkiset vessat ovat näitä kuuluisia Asian squat vessoja, eli reikä lattia vessoja. Eikä siinä vielä kaikki! Sun pitää tuoda omat vessapaperit mukana lähes aina kun meet vessaan. Ekan järkytyksen jälkeen oon tullut siihen tulokseen, että voitas oikeestaan tuoda tää muuallekkin maailmaan. Nyt 10 pisteen kysymys. Mistä tiedät, että alat sopeutua kohdemaan hullutuksiin? Vastaus: kun järkytyt asiasta, joka on normaalia kotimaassa, mutta harvinaista täällä. Menin länsimaalaisen ostoskeskuksen julkiseen vessaan ja siellä olikin vessakonsepti tehty eurooppalaisittain. Siis mun ihan oikeesti piti hetki kerätä mun ajatuksia koska tuli niin kauhee kulttuurishokki kotimaata kohtaan.
Tää Asian squat on muutenkin ihan ylivedetty juttu. Siis kaduilla jengi polttaa tupakkaa tässä Asian squat asennossa, metroissa kyykytään lattioilla jos ei ole penkkejä vapaana eikä ole edes harvinaista nähdä lounastauon viettäjiä tässä Asian squat asennossa. Mun eräs vaihtarikaveri sanoi, että tuntuu kuin nää oikeen ylpeilisi näiden kyykkyasennoilla.
Mun on vieläkin tosi vaikee sisäistää miten tää hierarkia täällä nyt meneekään. Oon ehkä vähän itsepäinen sikäli, etten mielessäni hyväksy tätä vallitsevaa hierarkiaa. En tee sitä tarkoituksella, enkä varsinkaan ilkeyttäni mutta mä ymmärrän miksi oon saanut muutaman vihaisen katseen osakseni. Mulle jotenkin on Suomesta pinttynyt ajatusmalli, jossa kaikki on samalla viivalla. Jonossa kuka tulee ensin, menee ensin. Jos mun idea on parempi kun sun, me tehään hommat mun tavalla, olit sä kuka tahansa. Tarina perustuen tositapahtumiin. Olin ruokalan jonossa ja jono oli siis kuolettavan pitkä. Viimein astioille päästyäni mun eteen pyrkii takaoikeelta kauheella paineella nainen, joka on tosi tutun näkönen. Mähän sisuunnun tästä kiilaamisesta ja päätän pitää paikkani, enkä päästä tätsyä mun edelle. Taisin oikeen ajatella, että ”lällällää siitäs sait, ihme kun ei aikuinen ihminen osaa jonottaa”. Meen suoraavalle tunnille ja sama täti kävelee luokkaan, antaa mulle pitkän katseen ja alottaa pitämään tuntia. Tätsy olikin mun politiikanopettaja ja koska ”luonnollisesti” hän on mua ylempänä niin mun olisi pitänyt päästää hänet jonossa mun edelle.
Mä myönnän. Mä olen maailman kovin suunnitteljia, pilvilinnojen rakentaja sekä rutiinieni orja. Kokeilen joo uusia juttuja mielelläni mutta mä pääasiassa seuraan omiajälkiäni. Jos joku toimi eilen, se toimii ehkä myös tänään? Vaihtoon lähtiessä koko rutiini pakki menee ylösalaisin ja pitäisi sitten luoda täysin uudet suunnitelmat ja rutiinit. Mä olen siis veinyt tän rutiini jutun täällä ihan uudelle tasolle ja totesin jopa eilen itekkin että nyt pitää rauhottua. Kävelen joka aamu lähikiskalle ostamaan bubbletean (kuva alla. On siis eräänlainen jäätee) mukaan matkalle. Mä sitten eräänä päivänä päätinkin kokeilla jotain uutta ja keitin vaihteeksi kahvia kotona. Koulu matkalla sitten astelin kiskalle rutiinin nimissä, seisoin jonossa minuutin, kunnes tajusin, että join kahvit himassa ja kävelen pois. Tuttu kauppias katto mua kun hullua mutta minkäs teet. Mulla on myös viikon tarkka ohjelma minä kellonaikana luen kiinaan merkkejä ja milloin silmäily riittää. Mitä noihin pilvilinnoihin tulee. Oon luonut itselleni kiinalaisia unelmia ja aivan siis käsittämättömiä daydreameja, jotka mun tulisi ehdottomasti puhkaista jo nyt koska ei hyvä heilu kun todellisuus nyrkki osuu muhun.
Muita yleisiä kuulumisia, kaks kuukautta kiinassa takana ja vieläkin tuntuu ihan omalta paikalta. Vaikeeta on ollut mut nyt etenkin kun kiinankielestä alkaa saamaan otetta ja on saanut itselleen täältä tukiverkkoa niin alkaa paremmat ajat selkeesti koittamaan. Ihaninta on ollut huomata pelkästään kiinaa puhuvien luokkakavereiden kiinnostuksen saaminen. Se on vaan ihan uskomatonta, että kun puhun englanniksi niin jengi vetäytyy kuoriinsa mutta heti kun vaihdan mun tosi rikkonaiseen kiinaan niin kaikkia kiinnostaa mun eilisen kuulumiset, vaikka sitten sillä rikkinäisellä kiinalla.
Onko Kiinassa tai mun vaihdossa joku asia jonka ehdottomasti haluaisit kuulla? Postausideoita ja muuta hauskaa mulle voi laittaa alla olevan yhteydenottolomakkeen kautta anonyymisti tai nimellä!