Etsi
  • Moona

Korvahierontaa ja adidaksen kolmeraitaa verkkapukuja

Ensimmäinen viikko koulua takana. 3 parhaiten kuvaavaa adjektiivia on varmaankin; sekava, erilainen ja mielenkiintoinen. Tiedättekö sen fiiliksen, kun ootte vaan ihan kysymysmerkkinä mitä teidän ympärillä tapahtuu, ettekä oo ihan varmoja näättekö unta vai tapahtuuko ne asiat oikeasti. No, se on ollut mun fiilis nyt viikon. Otetaas nyt pöydälle mitä täällä oikein tapahtuu.


Varmasti nyt kannattaa aloittaa tämän tapahtumasarjan kertaaminen maanantaista, koska silloin kaikki taika alkaa. Mun koulu on mukana siis ihan kaikessa ja nää on tosi ylpeitä koulustaan, eikä muuten peittele sitä. Meidän koulussa on pilottikoulu josta valmistuu siis oikeita lentäjiä, näiden urheilujoukkueet sijottuu aina kun osallistuu kilpailuihin, ja näiden marssibändi (mikä onkaan suomeksi) voittaa kultaa jenkeissäkin. Meidän koulu tunnetaan myös siitä, että nää antaa hirveet määrät läksyjä mutta toisaalta tää tunnetaan myös hyvistä oppimistuloksista ja moni pääseekin täältä hyviin yliopistoihin. Vaihtareita meidän koulussa on 4kpl. Minä ja saksalainen poitsu, jonka kanssa tultiin YFUn kautta sekä 2 italialaista jotka saivat stipendin jostain kiinalaisesta väittelykilpailusta. Käytiin saksalaisen vaihtarin kanssa vain hakemassa meille koulupuvut koululta, tutustumassa tiluksiin, sekä sääntöihin ja hakemassa kirjoja.



Alotetaan nyt aluksi siitä faktasta, että meitä koskee samat säännöt kun muitakin oppilaita ja osallistutaan kaikkeen mitä hekin tekevät, muutamalla kevennyksellä. Koulussa meikkaaminen, hiusten värjääminen/laittaminen, korujen pitäminen ja kaikenlaiset tunnepohjaiset suhteet ovat ehdottomasti kielletty. Näistä säännöistä ei jousteta, ja niiden rikkominen voi johtaa jopa erottamiseen. Pitkät hiukset täytyy pitää kiinni ja pojilla tulee olla lyhyet siili tyyppiset hiukset. Koulupuku pakko koskee myös kaikkia. Meidän koulupuku on precis niinkuin adidaksen kolmeraitaa verkkasetti mutta koulun väreissä. Junior highlla on suomenlipun sinivalkoinen ja senior highlla on mustavalkoinen. Itse kuulun tähän senior highin ja oikeastaan nyt viikon jälkeen ei se koulupuku _niiiiiiin_ hirveä ole. Puhelinta ei saa kiinalaiset ottaa edes mukaan kouluun, tästä vaihtareiden kohdalla on joustettu ja saadaan käyttää käännöksiin puhelimia.



Vaihtareiden tulee kiinan lisäksi lukea 3 muuta ainetta, joista pitää tehdä isoimmat kokeet. Edellytyksenä tässä setissä on, että joka kerta pitää pärjätä paremmin kuin edellisellä. Itse otin englannin, biologian ja matikan. Syvällisemmin ainevalintoja esittelemättä, pyrin ottamaan aineet joissa olin Suomessa edellä kiinanluokkaa ja pärjäsin Suomessa. Näiden kolmen aineen lisäksi luen siis HSK kiinaa ja mun koulu on asettanut siinäkin riman tosi korkeelle. (HSK on siis mittari, jolla mitataan jonkun kielen osaamista. Esimerkiksi HSK4 tasoiset saa opiskella kyseisen maan yliopistossa) Viime vuonna joku saksalainen likka oli läpäissyt kaikki HSK tasokokeet aina 6-tasoon vuodessa. Noh, meidän international departmentin tätiohjaaja sitten hymyili nätisti mulle ja saksalaiselle poitsulle todeten "tavoite on saada teidätkin tasolle 6 mutta 5 riittää". Käytännössä tämä tarkoittaa siis hullua määrää duunia ja hikeä että saadaan meidät yliopistotasoa paremmiksi kiinanpuhujiksi vuodessa. Sen lisäksi vaihtarit osallistuu johonkin koulun klubiin. Itse ohimennen totesin, että olen joskus harrastanut tanssia. Täti sitten onnellisena keksi, että mä osallistun tanssi klubiin. Hän myös ylpeänä kertoi, että viimevuoden vaihtarityttö oli voittanut koululle jotain tanssi kilpailuja. Muuten tosi jees, mutta tädin sanavalinnoista ja ilmeistä päätellen hän odottaa multa vastaavaa menestystä.



Mun ensikosketus luokkaan tapahtui maanantaina ja kun kävelin luokkaan pojat alkoivat tuijottamaan suurinsilmin, hyppimään ja huutamaan. Puolestaan tytöt eivät sanoneet sanaakaan. Vasta parinpäivän päästä voisin sanoa alkaneeni löytämään mun ekat kaverit ja sen porukan jossa oon nyt. Mun paraskaveri koulussa on just tässä pilottijutussa mukana oleva Ariel. Hän siis asuu meidän koulussa, koska koulumatka on tunnin mittainen. Käyttäkäämme mun koulukavereiden englanninkielisiä nimiä jotta pysytte mukana kenestä puhutaan. Kaikilla, jopa mulla, on tämä englanninkielinen nimi ja sitten kiinankielinen nimi. Englanninkielinen nimi on siis ihan meidän aakkosilla kirjoitettu nimi, jota käytetään muissa kuin kiinankielisissä keskusteluissa. Sitten kaikilla on tämä kiinankielinen nimi, joka on merkeillä ja jota käytetään kiinakielisissä keskusteluissa. Mun hostäiti antoi mulle mun kiinankielisen nimen, ja käytän sitä nimeä täällä kavereiden kesken ja täytän kaikki nimisarakkeet koulupapereihin yms. sillä nimellä. Halukkaat voivat ottaa selvää nimen merkityksestä ja lausumisesta itsekseen; 朱一诺



Mun koulumatka kestää noin tunnin. Mulle käytännössä tämä tarkoittaa heräämistä 5:45 sillä oletusarvolla, että vedän vaan adidaksen verkkapuvun päälle ja syön samalla kun kävelen metrolle. Koulu alkaa 7.15 ja aluksi on hetki aikaa tehdä vielä läksyjä ja palauttaa niitä opettajalle. Sitten alkaa lysti. Aamulenkki. Lukio hilpaisee pihalle ja sitten järjestäydytään 5x7 riveihin siistiin blockkiin luokan kanssa. Siistissä blockissa juostaan 5 kierrosta kenttää ympäri huutaen numeroita ja ottaen askeleita samaan tahtiin vieruskavereiden kanssa. 5 kierroksen jälkeen mennään luokkiin, hikisinä juostuamme juuri +30 asteen lämmössä tamburiinin tahdissa. Siinä on sitten 5min aikaa kerätä itseään ja hikitippojaan kunnes alkaa ensimmäinen tunti. Ensimmäisen viikon olin kokopäivän kiinalaisessaluokassa, mutta tokasta viikosta alkaen vaihtareilla on aamulla 5 tuntia kiinanopetusta ja valmistavia oppitunteja HSK kokeita varten. Iltapäivisin sitten mennään takaisin kiinalaisiin luokkiin. Lounas tulee kiinalaisille oppilaille sellasissa pinkeissä lämpöeristetyissä ämpäreissä, joissa on yleensä riisiä, kasviksia ja jotain lihakeissiä. Kiinalaiset oppilaat syövät lounaan luokissa omilla paikoillaan. Vaihtarit maksaa koululounaasta muutaman euron ja syödään se opettajien kanttiinissa toisessa rakennuksessa.



Mun koulupäivä loppuu kello 15, kiinalaisilla jatkuu pahimmillaan kello 18 asti. Kello 15 kuitenkin tapahtuu vielä yksi taikatemppu joka pysäytti mut ekan kerran ihan täysin. En osaa sanoa miksikä sitä kutsutaan suomeksi, tai edes englanniksi. Mutta keissi on siis se, että keskusradiosta alkaa kuulumaan sellaista hissimusiikkia ja pikkutyttö lukee numeroita kiinaksi tahdissa. Mitä oppilaat tekevät? Alkavat hieromaan ensin korvanipukoita, sitten silmäluomiaan, sitten kulmakarvojaan ja lopuksi päätään. Ajatuksena tässä käsittääkseni on siis näiden kyseisten hermopaikkojen hieromisella tehostaa oppimista? Voitte vaan kuvitella mun ilmeen kun istun luokassa, musiikki alkaa yhtäkkiä soimaan ja 35oppilasta mun takana hieroo korvanipukoitaan.



Mulla riittäisi kerrottavaa koulusta ihan loputtomasti ja voidaan teemaa jatkaa myöhemmin lisää. In conclusion vaikka melko rankalta vaikuttaa mun tuleva kouluvuosi, oon tosi innoissani kaikesta tästä kummallisesta ja erikoisesta. Korkeisiin odotuksiin liittyy usein myös korkeat saavutukset, jonka takia jaksan uskoa, että mun koulun asettamat tavoiteet mulle on vain hyvästä. Mun vastaavaopettaja on tosi kiva ja ymmärtäväinen sekä mun kaveriporukka on uskomattoman ihana ja hauska. Eiköhän tästä tuu ihan hyvä lopputulos mahtavalla matkalla.


693 katselukertaa

©2019 by Moona Maailmalla