Tervehdys ja pitkästä aikaa! Viime kerrasta onkin jo hetki. Puolivuotta sitten tuli vitsailtua, että jos sitä lähtisi uudestaan vaihtoon, onhan se ihmisen parasta aikaa. Noh, meikämarsipaani sitten pakkasi laukkunsa viikko sitten, otti ja lähti Singaporeen ja melko nostalgiset on tunnelmat.
Matka meni itsessään aika kivuttomasti. 10h lento Hong Kongiin ja sieltä sitten 4h jatkolennolla kohteeseen. Melkein tyhjässä koneessa sai matkustaa eikä lähiriveilläkään ketään. Lentoemon mukaan 10 ihmistä ei selvinneet edes koneeseen asti tuntemattomista syistä. Voisin kuvitella, että monelta puuttui koronatesti tai muita dokumentteja koska niitä tarvittiin paljon. Itsellä kävi pikku tyylimoka Hong Kongissa. Kiva täti oli viemässä mua dokumentti tarkastukseen lennon jälkeen. Tepasteltiin tädin kanssa peräkkäin ja matkaa oli ihan kiitettävä määrä (ehkä 10-15min matka). Siinä sitten yritin keksiä hiki otsalla jotain jutustelun tynkää. Päädyin valitsemaan aiheeksi Kiinan ja aloin siinä sitten kehumaan kuinka pidin Kiinasta vaihtoni aikana. Hongkonglainen täti katsoi mua melko syvälle silmiin ja kysyi todella pettyneeseen sävyyn "ai. miksi sä tykkäät kiinasta." Aika samantien tajusin mitä oli tullut sanottua ja sopertelin jotain ihan ympäripyöreetä. Tilanne ei oikein siitä enää ymmärrettävästikään lämmennyt niin aika syvä hiljaisuus siinä vallitsi mutta sellaista sattuu!
Aasian laidalle pääseminen oli dokumentti kaaos sen lisäksi, että mua odotti 14vrk karanteeni, joka onneksi kesken karanteenin lyheni vain 10 päivään. Karanteenihotelli valikoituu rajalla sattumankaupalla eli sieltä voi tulla perjaatteessa mitä tahansa Infinity poolin ja paikallisen kellarin väliltä. Mulle tuli täysin sattumalta The Ritz-Carlton. 15 kerros, kylpyamme ja ihan uskomaton näkymä. Mun kanssa karanteeniin matkusti aivan ihastuttava kiinalaismummo ja olen täysin vakuuttunut että hän diilasi tän hotellin meille. Eihän tälläistä ihan oikeasti tule 19v tyttöselle tuurilla?! Ruokaa tulee huoneeseen 3 kertaa päivässä ja ne saa valita muutamasta eri vaihtoehdosta. Mulla kun on ollut täällä aikaa niin olen tullut johtopäätökseen, että ruoka kuljetetaan tänne ties mistä ja on sen takia hieman, noh, seisahtanutta!
Mitä karanteeni elämään tulee niin olen ollut todella luova kaikkien eteen tulleiden esteiden päihittämisessä.
Ensimmäinen kommervenkki täällä oli ruokaan liittyvät ongelmat. Aikavälit, jolloin ruoka saapuu on todella pitkä. Lounaan ja päivällisen väliin mahtuu 7-8 tuntia. Nälkähän siinä tulee! Kiinassa kaikelle oli sovellus joten järkeilin, että pakkohan täälläkin on olla sovellus ratkaisemaan välipala ongelmani ja tietysti oli! Meikämarsipaani sitten nakitti jonkun sovelluksen kautta käymään mulle kaupassa ja tuomaan toimituksen hotellin aulaan josta joku kapusi sen tänne. Lautasiahan ei tietenkään mun huoneessa ole eikä aterioiden mukana tule kun lusikka ja haarukka. Tarpeen vaatiessa pahvisesta kertakäyttömukista on tullut käypä murokulho ja lusikan varsi on ollut oivallinen veitsi leivän voiteluun!
Puhtaat vaatteet kerkeää loppua karanteenin aikana ja hotellissa vaatteiden pesettäminen maksaa aivan miljoonasti. Ei mitään, ei mitään, ollaanhan sitä ennenkin käsin pyykätty. Ongelmaksi koitui vadin puute. Käsien pesuallasta ei saanut tukittua ja kylpyamme tuntui aavistuksen isolta optiolta. Ei muuta kun muovipussiin lämmintä vettä, ripaus kotoota tuotua pesupulveria (olin selkeesti ennustanut tulevan), vaatteet pussiin ja pussi kiinni. Siinä sitten heilutellaan pussia aikansa ja Voilá! Kiinalaisittain ripustelin sukat pitkin huonetta. Hyvää haettiin ja priimaa tuli.
Voisi luulla, että 10 päivässä aika tulee pitkäksi mutta pakko kyllä sanoa että mulle tällainen järjestely on sopinut tosi hyvin! Sitä on kerennyt tekemään vaikka mitä ja viimeistelemään kaikenlaista keskeneräistä. Toisaalta myöskään koskaan ennen ei ole tullut vuorokaudessa luettua 500 sivuista kirjaa eikä katsottua kokonaista Netflix sarjaa. On tullut myös vaan tuijoteltua kadulle Ulla Taalasmaana ja vakoiltua ohikulkijoita.
Kiva palata Aasiaan, täällä on niin kovin kotoisaa!