Etsi
  • Moona

”Ai 22miljoonaa ihmistä? No eihän se mitään haittaa!”

Valitsin Kiinan vaihtomaakseni, sillä halusin kokea jotain uutta. Jotain ainutlaatuista sekä jotain mitä en ikinä osaisi odottaa. Nyt 3 kuukauden kuluttua voin sanoa, että kohdemaa valintani osui täysin oikeaan sekä valitsin kohdemaakseni minulle sopivimman vaihtoehdon. On kuitenkin eräs käyrä, jolla kuvataan keskimääräistä vaihto-oppilaan tunne-elämää vuoden aikana. (Käyrä alla) Vaihdon alussa kaikki on ihanaa ja ruusuista, kohdemaa on täynnä unelmia sekä tutkittavaa. Sitten iskee todellisuus, kohdemaa ei olekaan MITÄÄN MITÄ KUVITTELI.



Halusin ehdottomasti tehdä tämän postauksen vasta kun voin käsi sydämellä sanoa, että pahin on ohi, jotten varmasti sano asioita tunnepuuskassa. Nyt uskallan sanoa, että olen päihittänyt kulttuurishokin. Kuten sanottu, halusin kokea jotain tajunnan räjäyttävää ja sen todellakin sain. Oli eräs hetki, jolloin musta tuntui, että elän sarjakuvassa ja Kiina on mun kiukkuinen aviopuoliso, joka yrittää läimäyttää mua jokaisella irtaimistolla mitä talosta löytyy. Siis oikeasti, jos kulttuurishokki olisi esine, se olisi ihan varmasti maantiejyrä. Tässä postauksessa käsitellään, mitkä asiat aiheuttivat mulle kulttuurishokin, miten siitä selvisin ja mikä tämä kiukkuinen aviopuoliso oikein on.



Kulttuurishokki noin niinkun Wikipediaa kompaten sekä omaa kokemusta soveltaen tarkoittaa ihmisen vaikeutta sopeutua vieraaseen kulttuuriin ja joukkoon kuulumattomuuden tunnetta. Siihen liittyvät oireet voivat olla psyykkisiä ja fyysisiä, voimakkuudeltaan eriasteisia ja jokainen kokee sen eri tavoin. Kulttuurishokki voi olla vaikka ärsyyntymisen tunteita kulttuuriin ja ajattelua ”kyllä meillä kotimaassa tämäkin on paremmin”.


Mun sopeutuminen Kiinaan on edennyt ihan uskomattoman nopeasti. Usein vaihtareilla menee 3-4 kuukautta selviytyä tästä kulttuurishokista, mulla meni vain vajaa 2 kuukautta. Näitä kulttuurishokki juttuja on yhtä paljon kun vaihtareitakin on ja ne on niin erilaisia, että nyt jokainen pitää mielessä, että alla olevat on vaan mun kokemuksia ja tunteita. Mun hyvä vaihtarikaveri samassa koulussa ei koskaan kokenut kulttuurishokkia (ainakaan viellä..) ja toinen kaveri elää nyt niin pahaa aikaa ettei pysty osallistumaan koulussa normaalisti tunneille.



Mun kokemus tästä on oikeestaan tosi keskiarvo kaikesta. Ekan kuukauden olin oikeestaan kokoajan tosi väsynyt uuden kielen ja ympäristön takia. Myös tosi vieras kouluarki ja rutiinit väsytti mua ihan mielettömästi, tän yleisen väsymyksen lisäksi mulle mahtui näitä kirjaimellisia kulttuurishokkeja jokunen määrä. Nyt puhun siis siitä tunteesta kun vaan tuijotat eteenpäin, sydän jättää pari lyöntiä välistä ja ajattelet että "mitä mun edessä on".



20 Miljoonaa ihmistä. Siis 20 miljoonaa ei kuulostanut mun korvaan yhtään niin paljolta mitä se todellisuudessa on. Lähes kaikki mun kulttuurishokkiin liittyvät asiat liittyvät tähän ihmismassaan ja näiden ihmisten tapoihin ja voitaisiin aloittaa niistä.


Mulle mun pahimman kulttuurishoki aiheutti tämä ihmisaalto sekä metro. Keissi meni näin; Menin tokalla viikolla kouluun normaalia myöhemmin AKA pahimpaan ruuhka-aikaan. Turvatarkastuksen jälkeen kävelen metroaulaan. Todetakseni, että jonot metroon on aivan käsittämättömät. No, ei se mitään, kyllä mä Suomalaisena jonottaa osaan. Muutama ohimennyt metro myöhemmin tulee metro johon mä jonotuksen tuloksena voisin mennä. Kun metron ovet aukeaa, mua vastassa on ihmisseinä. Siis IHMISSEINÄ. En puhu mistään väljästä seinästä vaan niin, että sinne ei yksinkertaisesti mahtuisi vaikka kuinka tiivistäisi. Muutama ihminen tulee ulos ja mä litistän itseni sisälle metroon. Mun vieressä olevan kundin ilmeistä pystyi kertomaan tilanteen tosi hyvin kun tyyppi oikeasti jännitti jääkö oven väliin. Eikä siinä vielä kaikki. Se kun pitäisi päästä ulos sieltä metrosta niin seuraavaksi kohtaat ihmisseinän, jotka tunkevat täyteen metroon sisälle ennen kuin sisällä olevat pääsevät pois. Mulla ei ollut tästä mitään ennakkotietoa ja siinä sitä vaan seurattiin johtajaa eli edellä olevaa kinkkiläistä.



Jonottaminen. Mä osaan jonottaa, eikä se haittaa mua niin pitkään kunhan jono etenee. Luulisi, että tällaisen ihmismassan kanssa jengi osaisi jonottaa mutta se ei todellakaan ole mikään itsestäänselvyys. Tyypit ohittelee jonossa, kiilaa ja ihan casuaalisti kävelee ylitse. Mä puhun siis kymmenistä ja kymmenistä kerroista kun jengi vaan tulee takavasemmalta ohi. Kaupan kassajonot on ehdottomasti pahimmat. Kassoja voi olla 5 auki joista 3 ei tee mitään sillä kassatäti selailee someja. Kassat on ihan oikeasti kun hidastetuista elokuvista ja jonot voi olla ihan uskomattomat. Siihen vielä lisäät sen, että vanhan kansan kiinalaiset hurauttaa susta ohi sunnuntai ostoksilla niin on oikeesti too much.



Yleiset käytöstavat. Tässä päästään kulttuurieroihin how it’s finest. On ihan okei mässyttää ruokaa, syödä suuauki ja puhua ruoka suussa. On ihan fine kaivaa nenää suurieleisesti, tuijottaa, ottaa kuvia toisesta ilman lupia sekä huutaa puhelimeen kovaan ääneen. Tälle on ihan looginen selitys miksi näin on ja voin siihen palata seuraavissa postauksissa eli jättäkää tää kappale hautumaan!


Puolitututkin tietävät, että rakastan eläimiä. Oli se possu tai metsähiiri niin rakastan. Mun ensimmäinen kulttuurishokki tapahtui kahvilassa. Nimittäin kissakahvilassa. Oltiin mun kaverin kanssa lähdetty vähän tutkimusmatkalle ja ajauduttu kissakahvilaan, jossa siis kissoja hipsii vapaana kahvilantiloissa. Siinä kaikessa rauhassa silittelin kissaa, jonka olisin halunnut nostaa syliin. Katin elekielestä pystyi sanomaan, ettei se nyt oikeen halunnut, että mä kosken siihen, joten annoin kissan olla ja siirryin seuraavaan kissaan. Ravintolan työntekijä oli huomannut, ettei kissa nyt ole oikeen sosiaalisella tuulella. Mitä tekee työntekijä? Ottaa kissaa NISKASTA kiinni ja VISKAISEEN katin takahuoneeseen. Siis mun sydän jätti lyöntejä välistä ja verenpaine nousi sellasiin lukemiin. Jotenkin järkyttävintä oli, että mun kiinalainenkaveri kuittasi tapahtuman mulle sanomalla ”Normal in China”. Kuva kertoo enemmän kun tuhat sanaa, hän sai myös mun ilmeen tilanteesta napattua.



Mun selviytyminen kulttuurishokista hyvin yksinkertaisesti oli yksi toteamus jota mä orjallisesti ajattelen aina kun verenpaine meinaa hipoa vaarallisia lukemia. Jos koko Suomi laitettaisiin yhteen kaupunkiin ja väkiluku kerrottaisiin neljällä, erottuisi sieltäkin helposti ”huono tapaiset”, tuijottelijat/kuvien ottajat, jonossa kiilaajat sekä kissojen viskojat. Kuitenkin kun kyseessä on 22 miljoonaa ihmistä, mahtuu tänne aika monta erilaista kasvatusmetodia ja tapaa hoitaa asioita. Mun kokemukset kiinalaisten kanssa on oikeasti pääpiirteittäin tosi positiivisia ja nyt kun tietää mitä odottaa niin noiden kanssa on oppinut elämään! Enemmän positiivisia ylläteitä on mahtunut matkalle kun näitä ”negatiiviseksi” miellettäviä, joten pysykää kuulolla, palataan niihin tulevaisuudessa.

299 katselukertaa

©2019 by Moona Maailmalla